Brysseli, palasissa.

Ja taas mennään. Niin mies kuin blogin kirjoittaminenkin. Lähdin siis syksyä ja vielä uupuvaa gradua vielä hetkeksi pakoon ja tulin tekemään CEMS-opintoihini tarvittavaa ulkomaanharjoittelua tänne Euroopan pääkaupunkiin. Viime vuoden Kanadan reissu ei ihan riittänyt viikkomäärältään, joten nyt teen sitten vuoden loppuun saakka töitä Procter & Gamblen (jos firma ei ole tuttu niin brändit kuten Ariel, Fairy, Pringles, Gillette, Braun, Pampers etc. varmaan ovat...) Information and Decision Solutions osastolla. Projektista tai työtehtävistä en vielä paljoa tiedä, enkä varmaan voi paljon kirjoittaa, mutta elämästä täällä mannermaan sydämessä ja asumisesta asuntohotellissa kymmenien muiden harjoittelijoiden kanssa varmaan riittää tarinaa tarpeeksi.

Uuden reissun kunniaksi päätin ottaa myös uuden lähestymistavan tähän blogiin. Suurimpana syynä se, että aiemmat blogit ovat jääneet kaikki hiukan kesken tai hiipuneet loppua kohden kiireiden viedessä voiton koneella istumisesta. Eli, ei ole ollut jaksamista kirjoittaa pitkiä pätkiä kun tekemistä on riittänyt muutenkin. Tämä taas on johtunut ehkä turhan tiukasta puhki selittämisestä ja analyysista monessa postissa. Joten, kun tästä reissusta ei tarvitse matkaraporttia kirjoittaa ja töistäkään ei saa liikaa puhua, niin päätin kirjoittaa tuokiokuvia sieltä ja täältä ja yrittää tulkita tunnelmia muutamin sanoin ja kuvin. Siitä siis nimi, Brysselin palasia. Ja lisäksi se sointui kivasti;D

Aloitetaan siis alusta, eli ensimmäisestä illasta.

Matkatavarat tulevat ehjinä perille, vaikka trolley onkin kokenut kovia koko kesän. Kentällä on hiostavaa, meluista ja täyttä. Viimeistään ulkona selviää, että parin kanssamatkustajan t-paidat ja shortsit eivät olleet huono vitsi. Päinvastoin, oma neule on reippaasti liikaa ja hiki puskee hiostavan lämpimässä kelissä mukavasti päälle taksi jonottaessa. Taksi heittää hotellille nopeasti ja siististi, mut ei halvalla. 40 euroa, silvous-plaiz.

Hotellina toimii Citadines Toison D'or.Kamat huoneeseen, paita vaihtoon, ulos ja illalliselle. Takuuvarmana valintana italialaista, opiskelijalle uskollisilla tavoilla tonnikalapastaa. Eipä ne muut nyt niin paljon kalliimpia ois ollut. Viereisissä pöydissä puhutaan ruotsia, englantia, amerikkaa, italiaa ja jopa kai ranskaakin. Tarjoilija lähinnä italiaa ja puhinaa. Ohi kävelee jopa suomalaisia. Viimeisimpiä lukuunottamatta tunnelma on siis mannermainen ja olo tosiaan kuin Euroopan sydämessä. Hotellin sijainti ekspatriaattien suosimalla Louisan alueella tosin vääristää kuvaa. Marokkolaisia, kongolaisia tai monia muita maahanmuuttajaryhmiä kun ei paljon kumminkaan näy.

Takaisin hotellille, kämppäkaverikin (P&G:n harjoittelijat jakavat huoneet) on palannut. Portugalilainen Joao tervehtii minua Suomi-paita päällä. Kuulemma reissannut pari kertaa Suomeen teekkariopiskelijoiden kv-yhteisön kautta. Eli Otaniemi ja ylioppilaskuntien baarit ovat ainakin tuttuja. Hauska yhteensattuma ja erityisen mukava mies. Pienen tutustumisen jälkeen todetaan että huoneen jakavat nyt seuraavat 4 kuukautta kaksi miestä Euroopan vastakkaisilta laidoilta.

Näin olen siis saanut alkuun sekä oleskeluni täällä että blogin. Molemmat jatkuvat ja ensimmäistä voi seurata jatkossa jälkimmäisestä, eli täällä osoitteessa brusselsbits.blogspot.com.